19 marras Naisvaltuutettujen väheneminen kertoo tasa-arvon taantumasta
Naisten määrä kuntavaltuustoissa vähentyi lokakuun vaalien tuloksena ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Tutkijan mielestä tämä kertoo arvomaailman muuttumisesta konservatiivisempaan suuntaan. Naisten osuus kunnallisvaltuutetuista on tähän saakka noussut tasaisesti 60-luvun lopulta lähtien. Lokakuun kuntavaaleissa suunta kääntyi ensimmäistä kertaa laskuun. Tutkija pelkää tämän kertovan laajemminkin tasa-arvoihanteen merkityksen vähenemisestä.
– Pelkään, että tässä näkyy uudenlaista konservatismia arvoissa, että naisen paikka on kotona, pohtii sukupuolentutkimukseen erikoistunut yliopistonlehtori Tuija Saresma Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselta.
Jo ehdokasasettelussa näkyi Saresman mielestä se, että naiset asettivat perheen etusijalle. Naisten määrä väheni myös siitä huolimatta, että naiset äänestävät miehiä ahkerammin.
– Ehkä naiset kuvittelevat, että enää ei tarvitse äänestää naista, vaikka tulokset näyttävät, että sukupuolella on väliä. On äänestettävä naista, jotta naisia tulee politiikkaan, Saresma sanoo.
Saresma korostaa, että kyse ei ole vastakkainasettelusta “naiset vastaan miehet” vaan yksinkertaisesti siitä, että politiikassa tarvitaan molempia sukupuolia.
– Politiikka ei ole sukupuolineutraalia, niin kuin ei mikään muukaan, Saresma tyrmää ajatuksen siitä, että sukupuolella ei olisi valtuustossa väliä. Tämä voi näkyä jo siinä, että naisten erityisen kiinnostuksen kohteet eli sosiaali- ja terveyspuolen asiat jäävät vähemmälle huomiolle.
Tuija Saresma arvioi, että naisten määrän väheneminen kertoo siitä harhaluulosta, että tasa-arvo olisi jo saavutettu.
– Meillä on ollut presidenttinä nainen, ja pääministerinä oli hetken aikaa nainen, mutta tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu.
Jotta naiset pystyisivät osallistumaan politiikkaan nykyistä paremmin, yhteiskunnan pitäisi muuttua. Muutosta tarvitaan ennen kaikkea siihen, miten vanhemmat osallistuvat lasten kotihoitoon.
– Nyt ajatellaan, että äidin on hyvä olla kotona lapsen kanssa siihen saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Mutta miksi sen pitäisi olla äiti, miksei isä? Saresma kysyy.
Tutkija arvioi, että kynnys politiikkaan madaltuisi, jos lasten kotihoidon kulut jakautuisivat tasaisemmin sukupuolten välillä.
– Kaikkien pitäisi voida hoitaa yhteisiä asioita. Toivon, että naiset, jotka nyt on jääneet kotiin, seuraavan kerran ajattelevat, että he voivat lähteä ehdokkaaksi. Ettei tulisi sellaista jakoa, että miehet päättää julkisista asioista ja naiset pysyy siellä yksityisessä, Tuija Saresma toteaa
.