26 loka Ihmiskauppaan kytkeytyvä prostituutio ja sen tunnistamisen haasteet
Ihmiskaupalla (trafficking in human beings) tarkoitetaan naisten, lasten ja miesten kuljettamista ja myymistä esimerkiksi prostituutioon, pakkotyöhön tai elinten siirtämiseksi. Keskeinen tunnusmerkki ihmiskaupassa on uhrin alisteinen suhde tekijään. Tekijä voi pitää riippuvuussuhdetta yllä esimerkiksi rajoittamalla uhrin vapautta sekä uhkaamalla tai toteuttamalla väkivaltaa. Ihmiskauppa eroaa ihmissalakuljetuksesta ja laittomasta maahantulosta kahdella tavalla: ensinnäkin ihmiskaupassa alistussuhde ei pääty maahantuloon vaan jatkuu myös sen jälkeen ja toiseksi ihmiskauppaa voidaan käydä myös maanrajojen sisällä. Ihmiskauppa ei myöskään aina tarkoita, että uhri on kaapattu väkivalloin tai että uhria pidetään vankina. Suuri osa uhreista on ylittänyt rajan näennäisesti täysin vapaaehtoisesti ja laillisesti. Alistussuhde tekijään voi kuitenkin syntyä esimerkiksi velkaantumisen kautta.
Helsingin Sanomat uutisoi vuonna 2010 rikollisryhmien tienaavan ihmiskaupalla Euroopassa vuosittain 2,5 miljardia euroa. Ihmiskaupan uhreja Euroopassa on arvioitu olevan noin 140 000. Uhreista valtaosa on naisia ja lapsia ja suurin osa ihmiskaupasta on yhteydessä seksin myymiseen. Yleisintä ihmiskauppaa Euroopassa onkin naisten kuljettaminen prostituoiduiksi Venäjältä ja Baltian maista Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. Ihmiskauppaan voivat olla osallisena uhrien omaiset, ystävät ja tuttavat. Naisten moniulotteinen uhrius ihmiskaupassa uhreista näkyy myös siinä, että suuri osa ihmiskauppaa pyörittävistä välittäjistä on naisia. He ovat tässä asemassa välttääkseen itse joutumista ihmiskaupan varsinaisiksi uhreiksi.
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet (17.10.2011) toi esiin, että suomalaiset viranomaiset eivät tunnista ihmiskauppaa ja sen uhreja. Erityisen huolissaan vähemmistövaltuutettu on prostituutioon liittyvän ihmiskaupan tunnistamisesta. Suomessa on toiminut ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä vuodesta 2006, mutta sen pariin on kuluneina vuosina tullut vain alle 10 prostituoitua tai muuta seksuaalisen hyväksikäytön uhria. Vähemmistövaltuutettu toteaa, että auttamisjärjestelmän pariin hakeutuneiden alhainen määrä ei tarkoita etteikö ongelmaa olisi, vaan pikemminkin se on merkki siitä, että poliisi ja muut viranomaiset eivät havaitse uhreja.
Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastaja Venla Rooth (17.10.2011) toteaa, että poliisi tarvitsee apua ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa prostituoitujen keskuudesta. Hän ehdottaa, että poliisit ottaisivat yhteyttä avustusjärjestöihin tilanteissa, joissa prostituoituja pidätetään. Prostituoituina toimivien naisten on helpompi puhua järjestöjen edustajille kuin poliisille ja tämä edistäisi uhrien tunnistamista.
Vähemmistövaltuutettu esittää, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä tulisi asettaa erillinen laki, jotta uhrit saataisiin nykyistä tehokkaammin avun pariin. Kansalaisten tietoisuutta ihmiskaupasta pyritään lisäämään ”Työ, jota kukaan ei halua tehdä” -kampanjalla. Lisätietoa kampanjasta löytyy osoitteesta: www.ihmiskauppa.fi/files/53/Ihmiskaupan_vastainen_kampanja_ILMOweb.pdf
Lähteet:
Ihmisoikeudet.net
Helsingin Sanomat http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ihmiskauppa+miljardibisnest%C3%A4+Euroopassa/1135258230792
Uusi Suomi
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/116899-vakava-ilmio-seksikaupassa-%E2%80%93-%E2%80%9Dpoliisi-ei-huomaa%E2%80%9D
.