07 joulu Mänligt, kvinnligt, jämlikt?
6.12. järjestettiin Lundin tuomiokirkossa opiskelijailta aiheella Mänligt, kvinnligt, jämlikt? Keskustelutilaisuus oli osa Ruotsin kirkon ja Lundin tuomiokirkon Det trodde du inte – projektia, joka pyrkii edistämään yhteistyötä kirkon, opiskelijoiden ja Lundin yliopiston välillä. Keskustelemassa olivat Jens Liljestrand ja Titti Schultz. Liljestrand on kirjallisuudentutkija, journalisti ja kirjailija. Schultz työskentelee ohjelmajohtajana ruotsalaisella Rix FM – radiokanavalla.
Jens Liljestrand aloitti keskustelun luontevasti puhumalla siitä miksi niin harva mieskirjailija haluaa kirjoittaa tasa-arvosta tai feminismistä. Hän näkemyksensä mukaan miehet kokevat feminismistä tai tasa-arvosta kirjoittamisen hankalaksi, sillä se johtaa usein vain ongelmiin tai feministit tuomitsevat kirjoitukset. Toiseksi syyksi hän esitti, että mieskirjailijat eivät halua leimautua feministeiksi. Schultz tuli mukaan keskusteluun ja painotti, että tasa-arvoisen ajattelun tulisi olla kaiken toiminnan lähtökohta.
Seuraavaksi keskustelu siirtyi Sydsvenska – lehdessä julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan yhä harvempi mies ruotsissa pääsee sisään yliopistoon ja yliopistosta valmistuvista 64 % on naisia. Liljestrandin mukaan tämän seurauksena syntyy naisvaltainen akateeminen keskiluokka ja vähänkoulutettujen miesten ryhmä. Monet aiemmin miesvaltaiset ammatit naisistuvat (hammaslääkärit, papit). Liljestrand esitti kuitenkin mielenkiintoisen kysymyksen: valta keskittyy sinne missä miehet ovat, mutta mitä tapahtuu vallalle kun ennen miesvaltaiset ammatit naisistuvat? Säilyykö valta vai siirtyykö se pois?
Schultz jatkoi keskustelua pohdiskelemalla mitä naiset ovat ajatelleet miesten paikaksi omia oikeuksia vaatiessaan. Onko ajateltu, että miesten asema pysyy samana, kehittyy vai alentuu? Mielestäni mielenkiintoinen kysymys, jota harvoin tulee pohdittua. Samassa yhteydessä Schultz myös otti esille naisilta odotetun käytöksen työelämässä ja arjessa. Esiin nousi aiemmistakin keskusteluista tuttu kokemus, että naisen vaatiessa oikeuksiaan ja ollessa ”kova” häntä aletaan kuvailla sanalla ”bitch”, mutta jos mies on napakka ja vaativa, se on hänelle vain hyvä ominaisuus. Keskustelussa haluttiin antaa myös tunnustusta naisille siitä, että he pystyvät hankkimaan korkean koulutuksen, luomaan uran ja hoitamaan samalla vielä perheen ja kotityöt.
Tilaisuuden mielenkiintoisimman ja myös eniten yleisökommentteja herättänyt aihe oli sukupuoliroolit, lapset ja sukupuoliroolien siirtäminen sukupolvelta toiselle. Mielestäni Liljestrand oli täysin oikeassa korostaessaan, että meidän pitäisi luopua sukupuolen korostamisesta (esimerkiksi päiväkodissa/koulussa tehdyt jaot sukupuolen perusteella, tietyn väriset vaatteet tytöille ja pojille, odotettu käytös tytöiltä ja pojilta) ja keskittyä sitä vastoin persoonaan. Sukupuolta ei tietenkään tarvitse unohtaa kokonaan, mutta sen turhasta korostamisesta tulisi luopua. Sukupuolirooleista puhuttaessa nousi esiin, että on täysin hyväksyttävää siirtää ”miehisiksi” koettuja rooleja tytöille (vaadi oikeuksia, ota paikkasi), mutta ”naisellisten” roolien siirtämistä pojille ei pidetä hyväksyttävänä.
Lopuksi molemmat keskustelijat halusivat korostaa, että meidän tulisi myös arvostaa tasa-arvon saralla tapahtunutta kehitystä ja korostaa positiivisia puolia. Toki paljon on tekemättä, mutta paljon on myös jo saavutettu ja tehty!
.