02 elo Naiset Nepalissa
Naisten asemaa Nepalilaisessa yhteiskunnassa voidaan kuvailla pääsääntöisesti kehnoksi. Suurissa kaupungeissa on kuitenkin otettu kehitysaskeleita, mutta maaseudulla tilanne on edelleen huolestuttava. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, että suurin osa väestöstä asuu maaseudulla. Asuinpaikan lisäksi Nepalilaisen naisen asemaan vaikuttavia tekijöitä ovat uskonto, kasti, kansanryhmä, kieli sekä perheen koulutustaso. Yhteiskunnan ja perheiden köyhyydellä on etenkin naisiin ja tyttöihin ankarat vaikutukset, sillä seurauksena on ihmiskauppaa ja seksiorjuuteen pakottamista.
Nepalissa katsotaan, että perhe omistaa naisen ja avioliiton myötä tämä ”omistajuus” siirtyy aviomiehelle ja tämän perheelle. Suuret ydinperheet ovat tavallisia, jolloin uuden miniän asema perheessä on heikko. Mies ja muu perhe muun muassa päättävät lasten hankinnasta ja naisen on alistuttava näihin päätöksiin. Positiivista on kuitenkin, että koulutetuissa perheissä suhtaudutaan hyväksyvästi ehkäisyyn ja toteutetaan perhesuunnittelua.
Avioliitossa mies siis nähdään perheenpäänä ja naisilta puuttuu itsemääräämisoikeus. Ilman miestä nainen on huonossa asemassa ja avioliitto nähdään kunnia asiana suvulle. Tästä syystä on yleistä, että perhe järjestää avioliiton ja tytöt menevät nuorina naimisiin. Naisen perhe maksaa miehen perheelle myötäjäiset avioliitosta. Nainen voi joutua myöhemmin kärsimään ankarasti, jos hänestä maksetut myötäjäiset on koettu miehen perheessä liian vähäisiksi. Naisten alistettua asemaa kuvaa hyvin seuraava perinne, joka on kuitenkin onneksi hiipumassa: iltaisin nainen pesee miehensä jalat ja juo lopuksi pesuveden osoittaakseen kunnioitustaan. Ongelmana Nepalissa on myös leskin syrjintä, joka kertoo ajattelusta, jossa nainen saa arvonsa miehensä akutta.
Nepalissa monet naiset ovat aliravittuja, sillä he tekevät raskasta fyysistä työtä. Myös synnytykset liian nuorena ja epähygieenisissä oloissa rasittavat naisten terveyttä. Tyypillistä on myös, että naiset eivät saa sairauksiinsa lääkkeitä tai sairautta aletaan hoitaa liian myöhään, sillä naisten lääkitsemistä ei nähdä tarpeelliseksi.
Nepalilaisista naisista vain noin 25% on lukutaitoisia. Esteenä naisten ja tyttöjen koulutukselle ovat köyhyys, vallitsevat asenteet sekä se, että koulutusta ei katsota ihmisoikeudeksi. Valtio on kuitenkin pyrkinyt myös tukemaan koulunkäyntiä siten, että luokat 1-3 ovat ilmaisia eikä naisten ja tyttöjen koulutus ole muutenkaan kiellettyä.
Lainsäädännöllä naisten asemaan on pyritty vaikuttamaan seuraavasti: lapsiavioliitot ovat kiellettyjä (perinne elää kuitenkin vahvasti), naimaton nainen voi periä vanhempansa ja perinnönjaossa miehet ja naiset ovat muutenkin samalla viivalla. Tästä poikkeuksena kuitenkin se, että naimisissa oleva nainen ei voi periä koko osuuttaan, sillä hän perii myös miehensä ja hänen ajatellaan näin saavan kaksi perintöä. Äänioikeuden naiset saivat 1951.
Naisten työskentelyä kodin ulkopuolella estävät koulutuksen puute sekä kotitöiden suuri määrä. Kodin ulkopuolinen työ vai siis lisää naisten ennestäänkin raskasta työtaakkaa. Nepalissa tietyt valtion virat (poliisi, armeija) ovat avoimia sekä naisille että miehille ja työstä maksetaan sama palkka sukupuolesta riippumatta.
Nepalissa on toteutettu kehitysyhteistyöprojekteja, joissa on keskitytty esimerkiksi naisten ja miesten koulutukseen, rakennettu kaivoja sekä pyritty luomaan naisille esikuvia. Pieniä askelia on siis otettu ja kehitystä on paikoittain havaittavissa.
Lähde: Kati Mattila 2005: ”Jos nainen lepää, sakaali vie kanat” Naisten ja tyttöjen asema Nepalissa.
.