09 helmi Viikonnainen 6
Marja Viita:
Uljaasti ja täysin purjein tahdon elämän merellä purjehtia!
Suomen Naisyhdistyksen toiminta houkutti minut mukaansa yhdistystoimintaan saatuani kotitalousopettajakoulutuksen loppuvaiheessa lahjaksi Tyyni Tuulion kirjoittaman teoksen Aleksandra Gripenberg (1857-1913). Kirja antoi elävän kuvan Aleksandra Gripenbergistä, horjumattomasta aatteen naisesta ja aktiivisesta toimijasta mm. naisasialiikkeessä ja Suomen Naisyhdistyksen perustajana. Kun Suomen naiset saivat äänioikeuden 1906, hän joutui itseoikeutettuna valtiopäiville. Korjattavaa ei ollut vain naisten asemassa, vaan myös yhteiskunnassa olevien puutteiden korjaamisessa.
Johtotähti Aleksandra Gripenberg, naisasialiikkeen perustaja, houkutti historiallaan minut mukaan yhdistystoimintaan.
Kiintymys yhdistystoimintaan sai siemenen partiotoiminnasta ollessani vasta 12-vuotias. Halu toimia siten että ilo, ystävyys, muiden huomioiminen, läheisyys ja lämpö ovat aistittavissa, saivat olon tuntumaan onnelliselta. Halu jatkuvasti kehittyä niin, että löydän rakennusaineita lähes kaikkeen tuntui hyvältä. Tärkeimpänä pidän huolenpitoa lähimmäisistä ja erityisesti kunnoltaan heikentyneistä. Tukea tuo mm. käynti yksinäisen, huonosti liikkuvan tai voimiltaan heikentyneen luona. Lyhytkin seurusteluhetki, kaupassa käynti, siivousapu tms. antaa molemmille osapuolille hyvän mielen. Kokemusten pohjalta totean, että heikkojen avuksi tarvitaan yhä enemmän vapaaehtoisia, omaishoitajia ja/tai ystäviä, jotka käyvät katsomassa ja tarvittaessa auttamassa. Toisten tukeminen antaa onnellisen tunteen kuin purjehtisi elämän merellä.
.