30 elo Seminaarikutsu 22. syyskuuta: “Naisten asema poliittisessa päätöksenteossa”
Eduskunnan Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kutsuvat seminaariin
“Naisten asema poliittisessa päätöksenteossa” −
miten saadaan lisää naisia päättämään?
Paikka: Pikkuparlamentin auditorio, Arkadiankatu 3, Helsinki
Aika: 22. syyskuuta 2011, klo 10–13
Ohjelma:
10.00 Tilaisuuden avaa valiokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov
10.15 Keskustelua herättelevät puheenvuorot, puheenjohtajana Sirpa Pietikäinen
Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki
YTT Jaana Kuusipalo
Dosentti Johanna Kantola
11.00 Järjestöjen puheenvuorot ja keskustelua
11.30 Puheenvuorot jatkuvat
TANEn pääsihteeri Hannele Varsa
Professori Kevät Nousiainen
Sisäministeriön kansiapäällikkö Ritva Viljanen
12.15 Järjestöjen puheenvuorot ja keskustelua
Ilmoittautumiset (nimi + taho) osoitteeseen TyV@eduskunta.fi 16.9 mennessä.
Tarja Filatov, valiokunnan pj.
Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko
Taustaa
Euroopan väestöstä suunnilleen puolet on naisia. Tämä jakautuminen ei siirry sellaisenaan poliittisen päätöksenteon huipulle. EU-maiden kansallisissa parlamenteissa keskimäärin vain 24 prosenttia on naisia. Tilanne ei ole muuttunut näistä luvuista viimeisen neljän vuoden aikana.
Pohjoismaat pärjäävät tässä tilastossa keskimääräistä paremmin: Tanskassa naisedustajien osuus on 38 %, Ruotsissa 46 ja Suomessa 43. Ministerisalkkujen kohdalla naisten osuus on hieman suurempi, mutta naisille annetaan useimmiten “pehmeän vallan” salkkuja. Suomessa ensimmäisen valtionvarainministerin salkkua hoitaa ensi kertaa historiassamme nainen.
Naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on tasa-arvo- ja laatukysymys. Tasa-arvo yhteiskunnassa ei lisäänny niin kauan kuin valtarakenteet toistavat itseään. Yhdenvertainen edustus on perusoikeus, joka julkisen vallan on tarvittaessa turvattava. Naisten osallistumisen myötä myös tehdään parempaa politiikkaa. Naispäättäjien osuuden kasvu tuo päätöksentekoon uusia näkökulmia ja ratkaisumalleja ja näin ollen monipuolistaa politiikan aikaansaannoksia.
Lainsäädäntötyö Euroopan unionissa
Sirpa Pietikäinen (MEP, Kok.) kuuluu Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaan (FEMM) ja valmistelee siellä parhaillaan oma-aloitemietintöä “Naiset politiikassa”. Muun muassa edellä mainitut aiheet otetaan esille mietinnössä vaatien sekä lainsäädännöllisiä että pehmeämpiä keinoja naisten osuuden lisäämiseksi poliittisessa päätöksenteossa. Työn valmistelemiseksi Pietikäinen järjestää yhdessä Eduskunnan Työelämä – ja tasa-arvovaliokunnan kanssa seminaarin, jossa jaetaan aiheeseen liittyvää suomalaista osaamista ja kokemusta.
Parlamentin jäsenen tekemä oma-aloitemietintö ei ole suoraan lakia säätävä, mutta komission on vastattava siinä esitettyihin vaatimuksiin. Kansallisiin vaali- ja valintajärjestelmiin ei Euroopan parlamentista ole mahdollista vaikuttaa, mutta Euroopan unionin omiin rakenteisiin on mahdollista vaatia muutoksia. Yhdenvertaisuutta kunnioittava EU voi toimia esimerkkinä jäsenvaltioille ja kanavana parhaiden käytänteiden vaihdolle.
Euroopan unioni on virallisesti tekemässä institutionaalisia uudistuksia sen eteen, että naisedustus unionin korkeimman vallan paikoilla lisääntyisi. Konkreettiset tulokset ovat olleet kuitenkin riittämättömiä. Naisedustus etenkin komission ja neuvoston korkeimmilla hallintopaikoilla on alle 20 prosenttia.
Ollakseen uskottava yhdenvertaisuuden vaalija, Euroopan unionin on taattava myös sisäisessä päätöksenteossaan sukupuolten tasa-arvo. Pietikäisen mietinnössä tullaan ehdottamaan toimintaohjelmaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi poliittisessa päätöksenteossa sekä komissaarisalkkujen jakamista tasan miesten ja naisten kesken. Pätevien naisten löytyminen on menilta tahoilta esitetty turha pelko – naisten osuus korkeakoulutetuista kasvaa kasvamistaan. Jäsenmaiden tulisikin ehdottaa komissaariksi yhtä miestä ja yhtä naista.
Mikä on tilanne Suomessa ja mitä toimenpiteitä tarvitaan?
Vaikka naisten edustus Suomen poliittisessa järjestelmässä on suhteellisesti suurempi kuin monissa muissa EU-maissa, nykytilanteen tarkastelua tarvitaan myös meillä.
Yhdenvertaisuuden periaatteen toteutuminen poliittisessa päätöksenteossa on yleisesti hyväksytty tavoite. Keinoista tavoitteen saavuttamiseksi ollaan kuitenkin montaa mieltä. Euroopan maissa on tähän asti käytetty vaihtelevia keinoja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi ja kokemukset niistä ovat olleet niin ikään moninaiset.
• Asetetaanko tiukat kiintiöt vai luotetaanko ajan korjaavan edustuksen yhdenvertaisemmaksi?
• Onko kiintiöiden vastustamisessa kyse vain muutoskipuilusta?
• Annetaanko nimittäjätahoille ja ehdokasasettelijoille porkkanaa vai käytetäänkö keppiä?
• Ehkä pehmeät keinot sittenkin riittävät, jotta varmistetaan, että virkoihin ja edustuspaikoille valitaan ennen kaikkea pätevimmät henkilöt?
Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä, jotta naisten asema poliittisessa päätöksenteossa vahvistuisi?
Tarvittavia toimenpiteitä voi arvioida esim. seuraavan jaottelun pohjalta:
1. Lainsäädännöllisesti sitovat toimenpiteet
2. Avoin koordinaatio ja parhaiden käytänteiden vaihto
3. Taloudellinen tuki hankkeille, joilla tähdätään yhdenvertaisempaan päätöksentekojoukkoon
.